Tiistaina seuran treeneissä mukana oli kaksi varsin vallatonta versiota agilitykoirista. Riepu vaan lensi ja huusi mennessään ihan kierroksilla. Viuhka nappasi kaikki esteet mitä näkökenttään sattui ilman ajatustakaan tulla ohjaukseen. Hetken jo mietin, että mitä missä milloin, kuka on tehnyt ja mitä? Missä minun kiltit, kuuliaiset koirat oikein luuraa?

Loppu hyvin, kaikki hyvin eli löytyhän ne hetken etsimisen jälkeen.
Riepulla eka treenipätkä oikeastaan todella hyvin. Se vaan jo osaa ja tekee ja menee eikä siinä ollut itsellä paljoa muuta tekemistä kuin roikkua mukana.
Vahvistin vielä pujottelun suoraan eteenpäin menemistä, lelua peliin ja sinne meni ja kovaa. Pujottelun kulmia myöskin melkoisen vaikeasti.

Viuhkalla eka treeni ei meinannut luonnistua. Lensi ja kaarsi. Todella hankalaa tulla ohjaukseen kun edessä oli hyppy ja sinne ei mennä vaan sivulle. Painuu läpi... Muutamalla toistolla ihan kohtuu suoritusta, mutta ei se hyvä ollut.
Pujotteluun on tullut vauhtia taas ja kulmat ok.

Toka treeni ensiksi Viuhkalla. Alku hyvin sekä niistolla että jaakotuksella. Onnistu twisti sekä pakkovalssi. Sitten taas tuo tuttu ongelma, nenän edessä hyppy ja pitäisi kääntyä siltä pois. Vaikeaa... A oli kaksi kertaa ja kontaktit alkaa olla pysähdyksillä treeneissä ok.

Riepun kanssa tokan treenin kanssa vaikeuksia alussa. Sain sen väärään putken päähän. Ensiksi ihan vaan huolimattomuutta, sitten jo meni vaan.
Muuten ei ihmeitä, olihan se kiva ja näppärä :o)

Ti iltana jo kehno olo ja keskiviikkona vielä kehnonpi. Lievää lämpöä ja järjetön päänsärky. Ei oikein särkylääkkeetkään auttaneet ja paleli ja väsytti. Jätin illan treenit väliin ja käytin sen ajan nukkumiseen pimeässä huoneessa.

Tänään jo parempi, edelleen etäpäivä töistä. Ei ollut kuumetta, pää edelleen kipeä. Mutta päiväunet, kahvi ja Burana auttoivat.
Nina pyysi Sporttikoira Hallille treenaamaan (alunperin piti olla ulkopuolinen koulutus, mutta peruuntui) ja käytin sen tietenkin hyväkseni :o) Alkaa olla kohta noloa kun aina vaan pääsen Ninan siivellä sinne sun tänne :o/
Ekaksi meni Yava ja sen melkein pikkusisko, oliko nyt 3/4 sellainen. Olin nyt odottanut hulvatonta menoa, verta ja suolenpätkiä, mutta olikin kohtuullisen taitava iso nuorimies. Hienoja pätkiä.

Riepu sitten ensin ja rata oli hankalahko Niinun treenirata. Tai siis yksi kohta aiheutti päänvaivaa enkä saanut sitä sujumaan edes tutustuessa. Jumituin yhteen kohtaan ja se myös näkyi :o(
Riepu oli taas varsin vallaton huutavainen elikko aluksi eikä silloin mistään tule mitään. Menee kilpahuutamiseksi enkä enää suostu siihen. Kai sitten saatiin jonkinlainen yhteisymmärrys aikaiseksi missä mallissa hommia tehdään...
Ongelma tuli siinä kohta amissä en oikein tiennyt mitä teen. Lopulta tajusin yrittäväni jarruttaa ihan liian aikaisin ja seurauksena jäin jälkeen ja sitten taas en ehtinyt ohjaamaan ja mitäs sitten? Niin, ei mitään.
Ihan suoraan sanoen ketutti kovin eikä minulla ollut mitään järkevää siihen kohtaa. Mielestäni antamani singaalit koiralle olivat ihan ristiriitaisia... Tule tänne- mene tuonne-eikun käännykin vasemmalle. Sain sen tehtyä sitten jotenkin. Edelleen ärsyttää silti.
Lopussa ei nyt ihmeitä jos vaan ohjasi eikä löysäillyt. Ilokseni huomasin tuntevani koirani aika hyvin :o)

Viuhkikselle aika vaikeaa eli helpotettiin ja pätkittiin. Hui kuin pieni koira lentää. Minä suhisen liikaa, palkkaan väärin, annan mennä vaan ja kehun vaikka menee oman pään mukaan. Mitäs vielä? Ihan kuin en olisi koskaan ohjannut aiemmin koiraa...
Kotimatkalla mietin ja olin ihan nolo jos siellä yksin pimeässä autossa voi nolo olla. Miksi oikein teen noin? Seliseli ja lässynlässyn. Yök itseäni.
Nyt lupasin itselleni, että alan ohjata sitä kuin koiraa konsanaan, en enää lässyttele ja söpöstele sille tai sen kanssa.
Viuhkalla alkaa olla itseluottamusta, vauhtia ja osaamistakin jossain määrin eli voin lopettaa sen lirkuttelemisen ja olla jämpti.
Lopussa Viu sai ihme mörkökohtauksen Joskin pyörittäessä lastaan sylissään :oO Siis ison sellainen wuhräyh ja voi kuinka pelkään enkä voi tehdä enää mitään. Ihan uskomatonta. Viuhka, joka ei pelkää mitään eikä ketään.
Yritän nyt arvailla johtuuko tuo siitä asiakkaan pojasta, joka puhalteli Viuhkaa nenään vai mikä ihme? Myöhäinen BÖÖ-ikä?