Minulla oli taas niin päteviä, mukavia ja ihania koiria eilen, että tässä kohta ylpistyy ;o)
Tiistaina levättiin ja eilen taas treenattiin. Riepun kanssa muutaman uusinta otannan jälkeen mukavia nollaratoja. Alkuun vaan irtosi ja irtosi ja vähän vielä irtosi liikaa. Oma käskytys ja rytmitys pielessä & valitsin väärän ohjausvaihtoehdon. Edelleen mielläni en mene vauhdista työntämään, mutta eilen se oli siihen kohtaa oikea vaihtoehto ja varsin toimiva sellainen. Hienosti onnistui puomin leieröinti ja Riepu suoritti itsenäisesti hypyn kautta pussi-rengas-putki suoraan.

Viuhka sitten aluksi ampui putkesta sinne minne nenä näytti eli ihan pieleen. Muutama tiukempi käännös palkalla ja alkoi onnistumaan niin hyvin. Viuhka hallitsi tiukan avokulman kepeille vauhdista paremmin kuin Riepu :oO  Tosin aluksi meni sinne niin kovaa ettei vain taittunut pujottelemaan eli ei osaa vielä itsenäisesti jarruttaa vauhtia sopivasti. Mutta kun malttia tuli enempi niin sekin meni hienosti.
Myös Viun kanssa ei mitään ongelmia leieröinnissä. Se meni myös jotenkin tavallista kovempaa ja silti saatiin onnistumaan suunilleen kaikki :o) Lopuksi pari hyvää nolla rataa ja itselläni taisi olla suupielet korvissa.
Rata ei ollut vaikea, mutta kovasta vauhdista rytmitykset, ansa putket, tiukat käännökset ja eteenmenot antoivat kyllä tekemistä.

Jotenkin nyt on vaan niin kivaa treenata ja tehdä. Olen niin tyytyväinen noihin ja niin iloinen, että päästään tekemään.
Ehkä viikonlopun jälkeen palautuu maanpinnalle, mutta ei se mitään. Sitten taas opetellaan ja opitaan ja tehdään.

Riepun ja Viuhkan kanssa Liedossa Jaakon opissa. En koskaan näytä muistavan kumpi on milloinkin vuorossa, Janita vai Jaakko. Onneksi sillä ei ole mitään väliä, molemmat ovat huippukouluttajia ja tykkään kauhiasti. 

Rata oli aika pitkä 38 esteen rata. Jos muistan oikein. Oli tekemistä ihan riittämiin ja vaikka kohdat saikin oikein, niin Jaakko teetti uudestaan ja uudestaan ja eritavalla ja vielä kerran. Ja taas.
Riepu oli niin hyvä ja taitava ja ei mennyt ylikierroksille vaikka liikkuikin ihan mukavalla etenemisvauhdilla. Jaakko kokeili yhtä kohtaa kun valitin etten vaan ehdi (persjättö-japanilainen-persjättö-valssi ja sain sen tehtyä 2x huonosti) ja eipä ehtinyt sekään. Ihmetteli sitten kuinka voikin tulla niin iso koira niin pirun lujaa putkesta. Nii'in, kertokaapas se.
Kun on pakko hehkutella (se positiivisyys kunniaan-vaihe), niin onnistuin tekemään kelvollisesti 5 esteellä tuplasylkkäri- pakkovalssi-poispäin käännös-saksalais-yhdistelmän. Ja joka kerta vielä, mutta olihan siinä hiomista, että a)maltoin viedä tarpeeksi tyhjän päälle b) tein saksalaisen oikein enkä ihmeellisesti ylikääntyen.
Kaikki nyt ei mennyt aina kuin oppikirjoissa, mutta lopputulos oli kuitenkin hyvät, antoisat, rankat ja mukavat treenit! Riepukin jaksoi todella hyvin ja olin niin iloinen sen kunnosta ja hyvästä mielentilasta.

Viuhka teki sitten kanssa ja tekikin oikein näppärästi! Sain paljon apuja ja neuvoja miten sen kanssa jatkaa, mitä opettaa ja vaatia. Eli löytyi ne heikkoudet paremmin kuin hyvin ;o)
Mutta kyllä siitä agilitykoira tulee, uskokaa pois.

Oli ihan mielenkiintoista keskusteluakin ja pohdintaa erilaisista agilityjutuista ja opettamisesta. Esim. termistö, tartteeko vai ei. No ei tartte itse tekemiseen, mutta helpottaa kouluttaessa. Jos minulle sanoo, että tee se ja se, niin yleensä ymmärrän heti mitä halutaan eikä tartte ruveta kyselemään tarkemmin missä ja mitä. Ihmekyllä, oltiin jopa samaa mieltä asiasta.

Kotimatka menikin sitten rattoisasti agilityn myllertäessä päässä. Ehkä myös tällä uudella, positiivisella ajattelulla on oma osansa treenien onnistumiseen ja omaan mielentilaan. Etten jäisi aina märehtimään virheitä ja pitkiä kaarteita ja omaa mokaamista. Yritän kertoa itselleni, että osaan ja pystyn. Ellen osaa, opettelen ja sitten pystyn.

Kun kaikenmaailman syistä sen kanssa on tässä tultu tehtyä enempi kuin Riepun kanssa tässä jonkin aikaa. Mutta eiköhän tuo tilanne tässä korjaannu ;o)

Eli Viuhkan kanssa kisoissa taas. Ja edelleen jatketaan siellä 1-lk. Ja vaikka alkaa ärsyttää niin silti ei harmita.
Hyvinkäällä ensiksi Ritva rata. Oli ihan kohtuu simppeli rata, jossa tultiin sitten hyljätyiksi oman virheen takia. Koska positiivisuus on pop, niin iloitsen hyvästä alusta ja keinusta, kelvollisista kepeistä ja hienosta Viuhkan itsensä kokoamisesta ennen hyppyä. Potkin itseäni virheestä. A, jonka jälkeen rengas, muuri ja oikella hyppy, josta takaisinpäin ja putkeen. A on kisoissa edelleen juoksu versio eli meni jo ja ennen muuria sihahdan takaa ettei lentäisi ihan kauheasti ja sain Viuhkan sitten hyppäämään väärän hypyn. Jeps. Piti tullo suoraan maaliin ja se kävi kätevästi puomin, pussin ja maalihypyn kautta eikä koko radasta jäänyt suorittamatta kuin 1 este eli hyvä on hyllääntyä sitten lopussa kerta se on pakko tehdä. Puomi oli muuten _hieno_ Viuhkan puomiksi ja keskivertoa parempi kenen tahansa puomiksi.

Toinen rata oli Leenan ja eikä minusta sen helpompi. Tuloksia kyllä tuli, muilla, enempi eli joko oli helppo tai sitten kaikki skarppasi reilusti.
Minäkin skarppasin, keskityin ja päätin. Alkuun 2 hypyn taakse ihmisnuolen tapainen jarrutus jolloin sain Viuhkalle pyöreämmän linjan 3. hypylle ja suoran linjan Aalle. Aika moni siinä kohtaa antoi koiran lentää suoraan vaan kaamea lähestyminen Aalle... melkein pelotti muutaman puolesta.
A oli hyvä ja sen jälkeen se rengas ja muuri eikä sinne taakse hypylle oikealle, mutta oikealle kuitenkin 180 ast. hyppy. Toi oli tutustuessa hankalan tuntuinen. Mutta se meni niin hyvin, pikku jarrutus taempaa, kääntyi muurilla oikeaan suuntaan ja valssailin sen hypyn takana saaden hyvän linjan keinulle ja sen jälkeen putkeen.
Keinu ok, putkelta kääntyi hienosti oikeaan suuntaan tekemättä kaamea lenkkiä. Hypyn kautta pujottelemaan ja sekin meni ihan kivasti. Hyppy ja seuraava ahtaalla välillä kaarevasti hyppy- suoraan hyppy-hyppy-putki. Tuossa Viuhka varmaan meinasi ettei hittolainen voi olla näin simppeliä ja ampui kuin ohjus taimmaiseen päähän putkea! Mian radalla oli tuollainen. Tuota on treenattu. Ja sinne se meni.
Mentiin sitten iloisesti loppuun sama suora kuin edellisellä radalla ja ihan yhtä hyvin.
En voinut olla kuin hyvällä tuulella radan jälkeen. Viuhka oli niin tosissaan ja se vaan on niin mukava&iloinen. Mitäs se auttaa murjottaa, sinne meni eikä siitä enää voi mitään sanoa kuin itselleen. Ehkä juu oisin voinut leikata takaa saadakseni sen koiran sinne putkeen, mutta rehellisesti sanoen en edes ajatellut sen hakevan toista päätä kun suoraan nenän edessä oli oikea. En olis ehtinyt työntämään, koira kulki edellä.

Nyt kaikki peukut ja varpaat pystyyn ettei huomenna olisi paljon pakkasta! Riepukin pääsisi Janitalle treenaamaan :o)

Yllättäen tiistain treenit peruuntuivat jälleen pakkasen takia. Sääliksi käy heitä, joiden treenit ovat pelkästään maneesin varassa. Tosin monta, monta vuotta niin oli itselläkin ja kyllä sinne raahautui vaikka pakkasta olisikin ollut enemmän kuin -10. Teki sitten matalemmilla hypyillä ja liikkui kokoajan.
Mutta jos nyt jatkuu ilmat niinkuin ennustettu on, niin eipä paljoa kylmissä halleissa treenata :o(

Mutta Viuhkan kanssa keskiviikkona Juvanmalmilla :o) Sepolla on parikin rataa ja huomasi kyllä ettei olla valmiita 3-lk! Oli enemmän vähemmän vaikeuksia ekalla pätkällä ja taas oppii/muistaa Viuhkan kanssa tehdä erilailla kuin Riepun. Viu tarttee enemmän etäisyyttä esim. esteille lähettämisessä, muuten helposti hakee sivuhypylle tms. kun ilmeisesti sen mielestä painan päälle. Työntäminen sen kanssa on helppoa kun Riepun kanssa vaikeaa. Vetäminen taas Viuhkan kanssa hankalaa ja Riepun kanssa helppoa. Jne.
Mutta saatiin ekallakin radalla ihan hyviä pätkiä. Täytyy nyt muistaa vahvistaa noita putkista kääntymisiä, ampuu suoraan. Ja jos ei ohjaa niin meni jo eikä kysele mennessään vaan ottaa kaikki esteet mitä nenän edessä on. Tosin tuo on hyväkin ominaisuus tai suorastaan loistava, mutta sitten myös haasteellinen kun ei koira paljoa ohjaajan apuja pyytele ellei niitä selkeästi tule.

Toka pätkä oli ajatuksena vaikea. Mutta voi jee, se alku onnistui niin hyvin ja niin monella tavalla ja minulla oli niin loistava pieni bordercollie <3 Eikä siinä lopussakaan nyt ihmeitä kun vaan muisti napata kiinni ajoissa. Ohjautuu kohtuullisen komeasti myös kauempaa ja taas vaan ihailin sen ihania pikkupikku käännöshyppyjä. Eli sen se osaa jos haluaa! Osaa nimittäin loikata kaamealla pituudella kauas laakaan.

Riepu siis on remmilenkkeillyt koko viikon. Huokaus, se on rankkaa! Joutuu itse liikkumaan niin paljon enemmän eli taitaa tuo kuntokin kasvaa ihan itestään. Tarhassa on kyllä saanut juosta vapaana sen minkä haluaa, mutta pääasiassa yksin eli sehän on tylsää.
Riina katsoi sen eilen ja saadaan alkaa treenata jo ensi viikolla, jipii.

Riepu on nykyään yli-iloinen hömpöttäjä ja ihan pohjattoman ahne ja röyhkeä ruuan hankkimisen suhteen. Menee kissojen sapuskat, pullat pöydiltä, yksi päivä oli kerännyt mandariinitkin, mutta ei kai olleet sen makuun kun löytyi vain 1 mutusteltu ja muut ehjiä. On myös hiukan pulskistunut. Ei ole lihava, mutta nyt täytyy katsoa tuon ruoan kanssa, ilmeisesti voisi vaihtaa energiasapuskat ihan normiversioihin sen kanssa.
Viuhkis on taas hoikkaakin hoikempi, oikein hyvässä kunnossa eli se saa jatkaa entisellä ruoalla.

Hoitokoiran on ehkä jo aika palata kotiinsa. Meillä ei enempää taida pystyä tekemään. Hihnakäyttäytyminen alkaa olla kohillaan ja pörhistelyt lopettaa jo yhestä sanasta jos on edes aloittanut. Tylsästi ollaan treenattu nyt provosoivien koirien kanssa ja eilen Riinan Sagakin sai olla koekoirana. Saga haukkuu ja pitihän tuon yrittää isotella, mutta kerta sanominen riitti ja lenkki meni loistavasti kera Riepun, Viuhkan, hoitokoiran ja Riinalla Sagan.
Viuhkan kanssa hoitokoiralla on kyllä tajuttoman kivaa, ne mennä painelee eestaas ulkona ja nukkuvatkin kylkikyljessä.

Nukkuminen onkin kivaa ja etenkin kun saisi sitä tehdä tarpeeksi. Eräänä päivänä ehdin ottaa pienet päivänokoset ja oli varsin lämpöinen tunnelma kun Riepu nukkuin toisella kyljellä, Pinteli kaulan mutkassa, Pulla kuorsasi peiton alla ja Ketterä sen vieressä. Ei tarvinnut yksin vallata petiä.

Meillä on n.1,5v. bortsunarttu kyläilemässä ja hiukan tapoja oppimassa. Remmiräyhääjä ja napsii ilmeisen mielellään muutenkin vieraita koiria.
Eilen käytiin omistajien kanssa lenkillä vuorotellen Viuhkan ja Riepun kanssa. Yritti molemmille isotella, Viuhka ei välitä ja Riepu kertoi ettei se ole ihan viisasta.
Mietin kyllä kaksi ellen jopa kolme kertaa ennenkuin uskalsin laskea sen sisällä Pullan ja Vickyn kanssa samaan tilaan. Mutta minulta pari tiukempaa komennusta ja kaikki äksyily jäi siihen. Viuhkan ja Riepun kanssa ok, ihmisten kanssa tosi kiva.
Illalla vielä lenkille Viuhkan kanssa ja hakemalla haettiin vastaan tulevia koiria. Viuhka raukka ahdistui kun jouduin komentamaan vierasta muutaman kerran ja kulki sitten koko lenkin selän takana juuri sen näköisenä etten se minä kyllä ollut!
Mutta viimeinen ohitus meni jo ilman ääntäkään, karvat enää pörhistyi.
Tosin aamulla ampui Riepun kimppuun ja seurauksena se, että makasi maassa Riepu päällä. Vaikka tuo mali on mikä on, niin siitä se on ihan huippu ettei kyllä tappele eikä pure. Nytkin riitti tuo maahan teilaaminen ja sanominen. Lisäksi lähtee tilanteesta pois heti kun käsketään.

Riepua on eilen venytetty ja vanutettu useampaan otteeseen. Parempi parempi, ainakin minun mielestä!

Nyt saisi alkaa pakkaset hellittää... kiva kun on talvi, mutta rajansa jatkuvalla kylmyydellä! Ei pääse treenaamaan maneesille. Lenkkeily onnistuu kyllä, jälleen vaan vaatetuskysymys. Pulla ja Vicky vaan jäätyy pihalle hetkessä ja se tietää suunnattomia sisäsiisteys ongelmia etenkin Vickyn kohdalla. Chihuahuat ovat kivoja. Kun on +30.